Aikaa ajatella ...

Toukokuussa alkanut hellekesä lämpöennätyksineen tuli myös Suomeen. 

Pitkään kestänyt helle ja kuivuus paljastivat myös kuivuuden tuhoisan kääntöpuolen.

Viimeaikaiset uutiset ovat kertoneet matalien vesien ja jokien kalakuolemisesta ja rehun loppumisesta, kun laitumet ovat karrella ja karjaa on pakkoteurastettava.

Samaan aikaan entistä suuremmat metsäpalot ympäri maailmaa ovat herättämässä mattimyöhäisetkin ilmastomuutoksen seurauksiin.

Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, mikä on tärkeä hiilinielu koko maapallon mittakaavassa. 

Suomi on jo hävittänyt omat metsänsä ja jäljellä olevien puupeltojen keski-ikä on enää n. 50 – 60 vuotta. 

Kun muistetaan, että metsien elinkaari on n. 400 – 500 vuotta, ei ihme että metsälajien monimuotoisuus on Suomessakin dramaattisesti uhanalainen.

Nuorten keskenkasvuisten tehoviljeltyjen puupeltojen  hiilinielu ei ole mitenkään verrannollinen vanhoihin metsiin, joissa hiilen sidonta on kaikkein tehokkainta.

Vanhimmat telluksen luonnontilaiset metsät ovat Siperiassa. 

Siellä tapahtuu luonnollisia metsäpaloja joka vuosi.

Viime vuonna Siperiassa oli jo tuhoisimmat metsäpallot vuosituhansiin.

Siperian metsäpalot ovat jatkuvasti kasvaneet, viime vuonna ne käsittivät yli 55 000 hehtaaria.

Ilmastomuutos on tosiasia.

Tällä hetkellä Siperian lämpötila on jo n. 4 astetta keskiarvoa korkeammalla, mikä edelleen kiihdyttää metsäpaloja.

Ilmastomuutos lisää ääri-ilmiöitä.  Ääri-ilmiönä voidaan pitää jo koko pohjoisen kalottialueen dramaattista lämmönnousua, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuria metsäpaloja Euroopan lisäksi jo pohjoismaissa.

Ilmastomuutoksen takaisinkytkentäilmiö ?

Laajoilla metsäpaloilla on noidankehämäinen vaikutus ilmastomuutokseen.  

Kun metsät toimivat hiilinieluna, hiili vapautuu palon jälkeen ilmaan. Puuston tuhouduttua ilmastomuutos kiihtyy. Lisäksi paloista vapautuva tumma noki laskeutuessaan arktisen alueen jää- ja lumipeitteille absorboi enemmän  auringonvaloa, minkä seurauksena jää sulaa entistä nopeammin.

Ilmastomuutos kiihtyy myös avohakkuiden jälkeen, jolloin maaperästä vapautuu hiiltä vielä 20 – 30 vuotta hakkuiden jälkeen, ennekuin uusi vesakko alkaa kasvaa.

Metsäpalojen yleistyminen ja laajeneminen asettaa entistä tiukemmat ja haastavammat raamit metsien suojelulle myös palontorjunnassa.

Entäpä, jos keskinäisen kahinoinnin seurauksena nykyiset armeijat ja Nato ryhtyisivät elämän suojelijoiksi sammuttamaan metsäpaloja, keräämään meristä muovijätettä, vartioimaan luonnonsuojelualueita ja edistämään elämän monimuotoisuutta kaikin keinoin ?