Metsien hiilikorvausjärjestelmä

Suomi sai vastikään tärkeän osapäätöksen Lulucf-lainsäädäntöhankkeessa kun Euroopan parlamentti äänesti metsien hiilinielujen laskentatavasta. 

Tulos oli voitto Suomen hallitukselle ja metsäteollisuuden suunnitelmille, joissa sellupohjaisia biotuotetehtaita syntyy nyt kuin sieniä sateella:
Metsä Groupin 1,2 miljardin tehdas käynnistyi Äänekoskella.
Suurimpia sellukattiloita kaavaillaan Kemijärvelle, Kuopioon, Paltamoon ja Haapajärvelle.
Maailman suurinta havusellutehdasta suunnitteleva Finnpulp käyttäisi eniten puuta, 6,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kiinalainen Kaidi on rynnimässä Kemiin valmistamaan biodieseliä ja bensiiniä puusta. Kaidin energiapuun tarve tulisi olemaan noin 2,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Onko Suomesta tulossa pahin vapaamatkustaja ja yksi maailman suurimmista hiilidioksidin tupruttajista lisääntyvällä puun käytöllä ?
Yli kuuden miljardin investoinnit puuhun, samalla kun metsien hiilinielu puolittuisi v 2030 mennessä.

Metsäteollisuus haluaa kiihdyttää hakkuita, mutta ainakin professorit haluavat ison käänteen: metsänomistajille olisi maksettava korvauksia puuston hiilivaraston kasvattamisesta / https://yle.fi/uutiset/3-9827921 

Hiilikorvausjärjestelmä

Metsien kasvattaminen vanhemmiksi parantaisi ilmastotaseita.
Hiilikorvausjärjestelmä olisi radikaali muutos nykyisiin metsänhoidon tukiin. 

Hakkuiden yhteydessä metsänomistaja joutuisi maksamaan tuen vastineeksi hiiliveroa, mutta kokonaisuutena järjestelmä lisäisi metsänomistajan nettotuloa. 

Korvaus hiilitonnilta voisi olla esimerkiksi yhtä suuri kuin päästöoikeuden hinta EU:n päästökaupassa.  Jos päästöoikeuden hinta nousisi esimerkiksi 20 euroon hiilidioksiditonnilta, ja korvaus olisi vuosittainen, voisi tyypillinen 30 hehtaarin metsätila saada tukea noin 3 000 euroa vuodessa hiilen sidonnasta (brutto, vähennettynä vuotuisella poistumalla).

Hiilikorvaukset ovat kohtalaisen uusi tulokas ilmastokeskustelussa, mutta asiaa on tutkittu jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Asiaan perehtynyt tutkimusprofessori Jussi Uusivuori Lukesta arvioi myös, että puun saatavuus paranisi pitkällä aikavälillä.
Hänen mukaansa hiilikorvaukset voitaisiin ottaa käyttöön osana EU-tason politiikkaa vaiheittain, jotta puumarkkina ehtisi sopeutua. Uusivuori arvioi tutkimusryhmänsä saamien tulosten perusteella, että hiilikorvaukset voisivat olla kustannustehokas tapa hillitä ilmastonmuutosta.

Metsät olisivat osa nettopäästölaskentaa, ja kunnianhimoisesti voisi ajatella niillä saavutettavan 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöleikkaukset.
Vertailun vuoksi: Suomi pyrkii leikkaamaan liikenteen päästöjä 3,6 miljoonan tonnin edestä vuoteen 2030 mennessä.

Suomen pitäisi aloittaa välittömästi hiilikorvausjärjestelmän valmistelu. 

Järjestelmä voisi tulla käyttöön muutaman vuoden kuluessa.
Metsien ja maaperän hiilinielujen merkitys korostuu tulevina vuosikymmeninä ilmastopolitiikassa. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan päästöjen ja nielujen pitäisi olla tasapainossa vuosisadan loppuun mennessä.  On tarpeen, että osa maista tuottaa negatiivisia päästöjä, eli sitoo päästöjä enemmän kuin laskee ilmakehään.

Hiilen sitomiseen on tätä nykyä käytännössä kaksi keinoa: Luonnolliset nielut, kuten metsät, tai teknologinen nielu, kuten hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS). 

CCS-teknologiaa ei ole saatu toistaiseksi kannattamaan taloudellisesti useista yrityksistä huolimatta.

Metsien hiilinielutkaan eivät enää pelasta jos luonnon monimuotoisuus edelleen kiihtyvästi köyhtyy :

Todellisessa suomalaisessa metsässä on kymmenkunta puulajia ja kaikki ikäluokat sirkkataimista 400-vuotiaisiin petäjiin saakka. Siellä on neljännes puista elossa, neljännes keloina, neljännes katkenneina kantoina ja nojokonkeloina, neljännes maapuina pitkällään. Ja suunnattoman rikas tuhansien lajien eloyhteisö kasveja, sieniä ja eläimiä. Ennen kaikkea metsä on pyhättö, jossa ihminen ei riehu eikä revi....