Nuorten metsien hakkaaminen kuitupuuna sellunkeittoon on kuin alamittaisten kalojen keittäminen pääruuaksi ?
Avohakkuisiin perustuva
puunkasvatus ei ole Luontoa kunnioittavaa metsänhoitoa, vaan teollisuuden tarpeiksi varmistettua raakapuun tuotantoa. Metsänomistaja ei edes saa
alaharvennuksista muuta kuin lisäkuluja. Avohakkuiden isäntänä hääräävä metsäteollisuus
saa kuitupuuta sellun keittoon halvalla, kun myös nuoret metsät hakataan maan
tasalle.
Metsäekosysteemien kannalta teollinen puuntuotanto ja avohakkuut on
katastrofi.
On mahdotonta palvella kahta herraa yhtä aikaa :
teollista puunkasvatusta ja luonnon monimuotoisuutta. Kumpi voittaa ?
Metsäteollisuus väittää, että puuta ja sen kasvua on enemmän
kuin koskaan ?
Tehokasvatettuja runkoja on varmasti hurjasti enemmän kuin
koskaan aikaisemmin, kun metsät on hävitetty, ja jäljellä on vain puupeltoja. Samassa
suhteessa tehometsätalouden puupeltojen lisäämisen kanssa metsien
monimuotoisuus on heikennyt valtavaa vauhtia.
Metsien monimuotoisuuden varmistamiseksi pelkästään metsien
suojelu on riittämätöntä.
Huolimatta Suomen ratifioimista metsien
ennallistamisohjelmista, niitä ei pystytä toteuttamaan rahoituksen puuttuessa. Hallitus on jo leikannut
luonnonsuojelualueiden hankinnan määrärahoista kaksi kolmasosaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä, kun samaan aikaan Suomeen on
syntymässä uusia sellutehtaita biotalouden nimissä kuin sieniä sateella ? Hakkuutahdin lisäämisen perustelu voi olla nykyisen
teollisen puuntuotannon kannalta kestävällä tasolla, mutta muut eliölajit ovat
hätää kärsimässä.
Hyvästi Suomen Luonto !
Metsien hävittäminen ei ole pelkästään Suomen kansallinen
häpeä, se on kansainvälinen häpeä !
Ainoa keino edistää tehokkaasti metsäluonnon hyvinvointia on
kehittää valtakunnallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä ja vaatia
metsätalouden toimenpiteisiin monimuotoisuutta edistäviä toimintoja. Jatkuvan
kasvatuksen ensisijaisella suosimisella on varmistettava metsien
jatkuvapeitteisyys avohakkuiden sijaan, sekä on vaadittava laho- ja säästöpuiden merkittävä
lisäämistä.
Pelkästään monimuotoinen puustorakenne eri ikärakenteineen
varmistaa metsien yleistä monimuotoisuutta. Arkkityyppisesti luonnontilainen
metsä pyrkii aina kohti sekametsää.
Pelastaako Metso ?
Etelä- Suomen metsien monimuotoisuutta edistää monimuotoisuuden
toimintaohjelma, Metso. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on pysäyttää eri
metsätyyppien taantuminen vuoteen 2025 mennessä. Myös Metson budjetoituja varoja
on vähennetty.
1.1.2014 voimaan tulleen uuden metsälain velvoitteisiin
voitaisiin lisätä myös uhanalaisten lajien selviytymisedellytysten vaatimuksia.
Myös metsätalouden sertifiointeja kehittämällä luonnon monimuotoisuuden vaatimukset
varmistettaisiin parhaiten.
Nykyisistä teollisuuden puupelloista ja kantojen
hyötykäytöstä kärsivät eniten kuollutta puuta hyödyntävät lahottajasienet, sekä
hyönteiset, jotka ovat elintärkeitä terveen metsäbiodiversiteetin elinvoimaisuuden
ylläpitäjiä.
Suuri yhteinen huoli suomalaisen metsäluonnon tilasta
vaatisi selkeitä linjavetoja kestämättömän sellunkeiton suitsimiseksi. Nykyhallituksella
niitä ei ole, päinvastoin.
Suomen ja Venäjän pohjoisen havumetsävyöhykkeen puulajit
kasvaessaan hitaasti ovat kovaa ja arvokasta laatutavaraa sahateollisuuteen ja
korkean jalostusasteen pitkäkestoisiin tuotteisiin.
Omat sukujuureni, ukin äiti, Tsuuniemen Anna, Baba oli syntyisin Vienan
Karjalasta.
Karjalan syvien ikimetsien ja pyhien uhrilehtojen kaipaus on
myös suomalainen ikiaikainen sielun ikkuna ja yhteys luonnon ajattomaan viisauteen
: ”Gospod bomiluij” !
Suomen metsät on lähes hävitetty ?
Mistä apu ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti