Biotalouspuu – kestämättömyyden ja laittomuuden rajamailla ?

Energiantuotanto Jyväskylässä vaatii jopa 35 000 täysperävaunullista polttoainetta vuodessa.

Se tarkoittaa 100 rekkaa päivässä ja 660 km:n rekkajonoa vuodessa.

Keljonlahti käyttää pääasiallisesti puuta.

Puukin on ekologisesti kestämätöntä, jos otetaan huomioon puun tuotanto korjuupisteestä, pitkät kuljetusmatkat rekoilla, puiden kaato lintujen pesintä-aikana huhtikuusta heinäkuun loppuun, kantojen korjuu ja ekosysteemien elvyttämättä jättäminen laajojen avohakkuiden jäljiltä.

Puu ei voi olla kestävä biopolttoaine isojen yksiköiden pääpolttoaineena, yhtä vähän kuin turve.

Se, että tätä huijausta ylläpidetään, onnistuu pelkästään poliittisella koplauksella tai ”maan tapaan” kytketyllä korruptiolla.

Puu voi olla kestävää vain hajautettuun uusiutuvaan energiaan perustuvan tuotannon tukimuotona. Siksi isojen pörssiyhtiöitten biopolttoaineiden järjettömät tuet on purettava sekä kansallisesti, että EU:n tasolla kestävän energiantuotannon varmistamiseksi.

Suomi on tipahtanut eurooppalaisen uusiutuvan energian kehityksestä 25 – 30v.

Keljonlahti on kaupungin talouden hirttosilmukka; valtava tekninen munaus ja nyt se on vielä ison pörssiyhtiön ehdoilla toimivan puunpolton emämunaus.

Jyväs-seudun parhaat puut on myyty pystyssä Metsä- Groupille ja sen alihankkijoille.

Samaan aikaan Jyväskylän Energia ostaa kaiken puun Metsä-Groupilta.

Kaupunki on muuttunut ison pörssiyhtiön yksityiseksi puusavotaksi.

Metsä-Group on kaatanut ja kaatamassa kaupungin parhaat kartoitetut tukkipuut omien konsulttiensa neuvoilla ja tuhoamassa jo asukkaitten pihat kaupungin metsäpalvelujen tuella !?

Metsäpäällikkö Marko Kemppaisen kimppakyydillä Metsä-Groupin urakoinnin kanssa on ollut tulenpalava kiire. Keljonlahden krematoriossa on poltettu luonnon monimuotoisuutta ympäristörikollisuuden rajamailla, kun puunkaatoa on urakoitu lähinnä puunhankinnan ja metsätalousinsinöörien näkökulmasta tukkipuina tai risusavottana ilman muita ympäristönsuojelullisia, maisemallisia tai virkistyksellisiä rasitteita ja viranomaisvalvontaa ?

Jyväskylän lähimetsät ja puistot on jo parturoitu. Nyt on siirrytty asukkaitten tonteille.

Asukkaille tai asukastoimikunnille mitään ilmoittamatta Jyväskylän Vuokra-asunnot on urakoinut kaatosuunnitelmista mitään asukkaille ennakkoon tiedottamatta pihat pilalle tulipalokiireellä ! Kukaan ei ole valvonut kaatamista. 

Ahne puunkorjuu on aloitettu vaikka tienvarsilta tasavälein istutetuista koivurivistöistä, ne kun on helposti saatavilla ? Massiivisen ja mielivaltaisen puunkaadon jäljiltä on tuhottu lintujen laulu- ja pesintäpuut; viety parhaat ja tuuheimmat puut ja jätetty huonot jäljelle.

Kuka tai mikä viranomainen selvittää nyt Jyväskylän metsäurakoinnin, siihen liittyvän ”pimeän puunkaadon” metsäkaupan ja kirjanpidon ? Kun laittomiin kaatoihin johtaneet urakkasopimukset on kilpailutettu liikesalaisuuksiin vedoten, ei asukkaat saa edes tietoa mielivaltaisesta puunkaadosta ja sen kirjanpidosta muuten kuin kantelemalla tai rikosilmoituksella ?

Kuka ja kenen tehtävä on selvittää,  paljonko Jyväskylä häviää ison pörssiyhtiön puukartellikaupassa  ?

Valmiiksi kannattamattoman voimalan velkataakkaa ja kannattamattomuutta lisää nyt kestämätön puukauppa ison välikäden ja sen aliurakoitsijoitten kautta.