Tie kansalaisvaltaan

Suomen tie
Muistio Risto Boxbergin alustuksesta Pälkäneellä Suomen tie - seminaarissa 7.1.2012

Tilaisuuden nimenä oli Suomen tie Ilkka Hakalehdon viitoittamana. 
Tie -sanasta on johdettu vanha Suomen kielen sana tietää. Näin ollen ”tietäminen” on alun perin tarkoittanut ”tie tuntemista” tai ”tien löytämistä”. Sanan tieto alkuperään liittyy siten vahva toiminnallinen vivahde: tiedon varassa voidaan toimia menestyksellisesti, päästä perille. (Ilkka Niiniluoto: Informaatio, tieto ja yhteiskunta 1988.)

 Ilkka Hakalehdon viitoittama tie ei ole se tie, jota kansakuntamme viime vuosikymmeninä on joutunut kulkemaan. Suunta on päinvastainen: "Toivon, että Pälkäne tulevaisuudessa tunnetaan virstanpylväänä, josta yhteiskuntakehityksemme kääntyi suuntaan, joka johti oikeudenmukaisen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan syntymiseen."

Mitä on demokratia eli kansanvalta?

Professori Heikki Kirkinen määrittelee (Kanava 2/09) demokratian yleensä tarkoittavan pyrkimystä ja toimintaa ihmisyhteisöjen omaleimaisuuden ja autonomian toteuttamiseksi tasa-arvoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Kirkisen mukaan suomalaisen kansanvallan muodot vakiintuivat jo yli 100 vuotta sitten, mutta ne ovat säilyneet muodollisesti lähes sellaisinaan samaan aikaan kun muualla läntisessä Euroopassa kansalaiset ovat kehitelleet demokratian käsitettä ja muotoja eteenpäin paljon rohkeammin kuin meillä. Kirkinen sanoo, että kansanvalta kasvaa luontevasti vain orgaanisissa yhteisöissä, ei pakkovallan määräämissä komentoyksiköissä.

Mitä on kansalaisvalta?
Kansalaisten välitöntä vaikuttamista heitä itseään koskevaan päätöksentekoon voidaan sanoa kansalaisvallaksi. Sen toteutumismuotoja ovat alueellisen- ja kunnallisen itsehallinnon lisäksi sitovat kansanäänestykset, kunnanosahallinto eli lähidemokratia, vaikuttaminen yhdyskuntien suunnitteluun, kansalaisten omaehtoinen rakentaminen ja asukkaiden itsehallinto julkisin varoin tuotetuissa vuokrataloissa.

Aluehallinto
Suomalaista yhteiskuntaa myllerretään ennennäkemättömällä  tavalla ja vauhdilla. Maan sisäisiä hallinnon rakenteita, joilla voidaan vaikuttaa kansalaisten elämään paikallisesti ja alueellisesti, puretaan. Samaan aikaan esimerkiksi maakunnat kehittyvät hallinnollisesti ja toiminnallisesti kansakuntien elimellisinä orgaanisina yhteisöinä muualla läntisessä Euroopassa. Yleinen eurooppalainen periaate on, että kuntien ja alueiden on voitava hoitaa asioitaan omavastuisesti ja omatahtoisesti (autonomisesti ja itsehallinnollisesti). Kyse ei ole vain ylevästä doktriinista, vaan käytännössä ja tutkimuksissakin viisaaksi ja oikeaksi todettu menettelytapa.
Pirkanmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Risto Koivisto on todennut, että kun kunnilla ja alueilla on laaja mahdollisuus itse päättää sekä kehittämisensä suunnasta että niistä varoista, joilla kehittäminen toteutetaan, ne menestyvät.
Yleisesti voidaan väittää, että ne alueet ja kaupungit, joilla on vahvat osallistuvan yhteiskunta-elämän perinteet, hyvin toimivat poliittiset ja hallinnolliset instituutiot sekä kehittynyt kansalais-yhteiskunta, ovat myös taloudellisesti edistyneempiä.
Suomen maakunnista ainoastaan Ahvenanmaalla on itsehallinto. Siellä on maan halvin veroäyri.

Kunnallinen itsehallinto.
Kunnallinen itsehallinto on tärkeä osa suomalaista edustuksellisesta demokratiaa. Kunnat tuottavat asukkaille peruspalvelut. Niistä tärkeimmät liittyvät koulutukseen, sosiaali- ja terveyshuoltoon sekä kunnallistekniikan ylläpitoon. Kuntalaisten osallistumisesta säädetään perustuslaissa ja kuntalaissa.

”Kuntien aito itsehallinto on vähentynyt kriittisesti kymmenen viime vuoden aikana. Demokratia ja mahdollisuus valintoihin ja uudenlaisiin ratkaisuihin paikallisten tarpeiden mukaan on palautettava perustuslain tarkoittamalle tasolle. Kunnat on ajettu liian yksiviivaiselle ja ahtaalle tielle sääntelyn, lisääntyneiden velvoitteiden ja ohjauksen myötä. Valtakunnalliset standardit ajavat paikallisten tarpeiden ohi varsinkin kun talouden liikkumavara on olematon”. Näin sanoi Kuntaliiton toimitus-johtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma viime vuoden maaliskuussa paikallisen itsehallinnon puolustuspuheenvuorona toimitetun kirjan julkistamisessa.

Kirjan kirjoittajiin kuuluivat muiden muassa professorit Arto Haveri ja Jari Stenvall. Heidän johtopäätöksensä on, että vahvan kunnallisen itsehallinnon kautta suomalainen yhteiskunta pystyy vastaamaan 2020- luvun haasteisiin. Kirja osoittaa, että asukkaiden paikallinen itsehallinto on osa kansallista hyvinvointia, innovaatiopolitiikkaa ja uudistumista.
Kuntien valtionosuuksia leikattiin puoleen Lipposen hallituksen aikana, kun maatamme ajettiin EMU- kuntoon.

Mikä on sopiva kuntien lukumäärä Suomessa?
Kun Suomen kunnallishallinto vuonna 1886 syntyi, kuntia oli yli 600. Kuntauudistuksella 1960-luvulla piti kuntien määrä pudottaa 500:sta noin 300:an. Hanke raukesi ja hyvinvointivaltio toteutettiin pienten kuntien avulla. Nyt kuntien määrän supistamista perustellaan kustannusten pienenemisellä. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan jäljelle jäisi vain noin 70 kuntaa mutta lopulliseksi tavoitteeksi on asetettu 20 kuntaa.

Päättäjät eivät kerro, että kuntien lukumäärään pienentäminen sisältyi Suomen EU-liittymisehtoihin. Ulkoministeriön arkistossa olevan muistion mukaan suurkunnat suunniteltiin sisäasiainministeriössä ja vuonna 1992, jolloin sisäasiainministerinä oli Mauri Pekkarinen (kesk). Samaan EU:n aluejako-järjestelmään perustuivat myös ne viisi suurlääniä, jotka Jouni Backman (sd) toteutti Paavo Lipposen (sd) hallituksen sisäasiainministerinä.

Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäki on kritisoinut voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan viime vuosien kuntaliitoksissa syntyneiden suurkuntien ansiosta ihmisten palvelut olisi saatu järjestetyksi aiempaa tehokkaammin ja laadukkaammin. Mitään tutkittua tietoa kustannussäästöistä ei Katajamäen mukaan ole. Puheessaan maaseutuseminaarissa Jyväskylässä viime vuoden toukokuussa hän kehottikin pitämään kunnasta kiinni.

Sveitsiä olemme tottuneet pitämään kansanvaltaisena maana. Siellä on noin viidennes enemmän asukkaita kuin Suomessa mutta alue on vain noin 12 prosenttia Suomen pinta-alasta. Kuntia siellä on 2 596. Sen lisäksi maassa, joka ei kuulu EU:hun, on 26 itsehallinnollista aluetta (kantonia) ja käytössä sitovat kansanäänestykset.

Syynä Suomen kuntien määrän supistamiseen ei ole niiden talouden parantaminen vaan EU:n aluehallinnon pakkototeuttaminen. Kuntien valtiollistaminen on  kansalaisten itsehallinnon kannalta tuhon tie, kun valtion itsenäinen  päätösvalta on luovutettu EU:lle.

Lähidemokratia
Länsi-Euroopan maissa virisi 1960- luvun lopulla keskustelu kansalaisten osallistumismahdol-lisuuksien lisäämisestä julkisessa hallinnossa. Vuoden 1977 alusta voimaan tulleeseen Suomen kunnallislakiin otettiin säädökset, joiden mukaan kaupunginosahallinto olisi voitu toteuttaa. Helsingin kaupunginhallitus asetti komitean selvittämään asiaa.

Apulaiskaupunginjohtaja Heikki S. von Hertzen kertoo v. 1984 julkaistussa, Värisuora-nimisessä kirjassaan, saaneensa komitean puheenjohtajana kaupunginjohdolta epäviralliset terveiset, ettei asialla ole mitään kiirettä. von Hertzen irvailee kirjassaan, että ”lienenkin suorittanut tämän toimeksiannon hyvin; toimin jo neljännen asiaa käsittelevän toimikunnan puheenjohtajana”.
Asiaa käsitteli myöhemmin ainakin yksi toimikunta. Yksikään Helsingin kaupungin asettamista lähidemokratiaelimistä ei kokeillut tai esittänyt toteutettavaksi hallinnon hajauttamista ja päätösvallan siirtoa kaupunginosien asukkaille. Useat kaupunginosat ovat asukasluvultaan suomalaisen keskivertokaupungin kokoisia. Pian lähidemokratiasäädökset poistettiin laista.

Asukasdemokratia
Asukasdemokratiaksi kutsutaan asukkaiden osallistumista julkisin varoin tuotettujen vuokratalojen hallintoon. Suomessa varsinainen päätösvalta näissä vuokrataloissa samoin kuin asumisoikeus-taloissa on niiden omistajilla. Kun muissa Pohjoismaissa julkisin varoin tuotetuissa vuokrataloissa on toteutettu asukkaiden omaan päätösvaltaan perustuva itsenäinen hallinto, on kehitys Suomessa päinvastainen. Helsingin kaupunki liitti viime vuonna fuusioimalla yhteen 21 vuokrataloyhtiötä. Vanhojen yhtiöiden asukkaat, jotka jo vuosikausia ovat maksaneet asuntojensa rahoittamiseen otettuja lainoja, joutuvat nyt maksamaan myös uudempien yhtiöiden lainoja. Lisäksi nämä kuntalasiset joutuvat  rahoittamaan kokonaan uutta, koko kunnan yhteistä omaisuutta, vuokriinsa sisällytetyillä, vuokratalojen uustuotannosta aiheutuvilla kustannuksilla.
Tampereen teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1994 esitetyn väitöstyön (Johanna Hankonen: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta) esitarkastaja, professori Risto Eräsaari kirjoittaa siinä, että lähiöistymisenä nähty suuri muutos paljastuukin teknostruktuuriseksi alistamisoperaatioksi.

Kansalaisvaltio
Kansalaisvaltio voi syntyä vain toimivassa kansalaisyhteiskunnassa, jossa on laaja ja syvä demokratia, kansanvalta. Kansalaisvaltio ei ole hierarkkinen organisaatio vaan orgaanisten yhteisöjen summa.
Ranskan vallankumouksen jälkeen yleistyi Euroopassa valtioperiaate, jonka mukaan ylin valta, valtiovalta, kuuluu kansalle. Tämä periaate kirjattiin myös Suomenitsenäistyttyä maan perustuslakiin. Ihminen ei ollut enää yksinvaltaisen hallitsijan alamainen, vaan täysivaltainen, omanarvontuntoinen kansalainen. Onko näin myös Suomessa?
Suomi on luovuttanut lähes kaiken valtiovallan EU:lle, jossa demokratia ei toimi.


Kiitos Risto !
työ jatkuu....