http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/ihmiskunta-on-jo-siirtynyt-kapitalismin-j%C3%A4lkihistoriaan/344766
Kun maapallolla käytetään nyt noin 40 prosenttia luonnonvaroja yli luonnon kantokyvyn, voisi arvioida taloudellisen kasvun olevan nyt liian suuri, aprikoi Olli Paasivirta ksml:ssa 23.1.2009.
Samalla hän puntaroi aineellisen kulutuksen kasvun ja kestävän ekologisen jalanjäljen ratkaisematonta ristiriitaa: ” Yhtälailla kun liittyminen talouskasvua ajavaan EU:hun peittosi suomalaisten luonnolle myönteisen ajattelun, yhtälailla nykyinen elvytys merkitsee jo kaatuneen kapitalismin tekohengitystä ja ekologisesti vääränlaisen tuotannon ylläpitämistä väkisin. Työllisyys ei voi olla yhteiskunnan itseisarvo, vaan sen laatu ja sisältö ovat ratkaisevia. ”
Paasivirta on harvinaisen oikeassa ! Nyt on todellakin huolehdittava siitä, että teknoelvytyksellä ei enää palata takaisin entiseen ajatteluun ! Johtopäätökseksi ympäristönsuojeluneuvos edellyttää, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen sijaan päätöksentekoa tukemaan perustetaan Luonnontalouden tutkimuslaitos. Sen tehtävänä on suunnata yhteiskunnan kehitystä ottamaan huomioon luonnon asettamat toimintaehdot.
Todellakin, totuus on, että koko maailman mittakaavassa teollisuusmaiden, jotka kuluttavat kolme neljännestä maailman luonnonvaroista ja resursseista pitäisi vähentää kulutustaan yhteen kymmenesosaan nykyisestä, jos aiotaan huomioida myös kehitysmaiden ja tulevien sukupolvien tarpeet. Fossiilisten polttoaineitten päästöjä pitäisi jo nykyisellään vähentää välittömästi 70–80 prosenttia!
Kommunismi hävisi. Nyt myös nykyinen teknis-taloudellinen kapitalismimme on jo hävinnyt. Olemme siirtyneet kapitalismin jälkihistoriaan: meidän on ryhdyttävä siivoamaan omat jälkemme : - öljy, maakaasu, uraani ja monet muut luonnonvarat ovat ehtymässä kiihtyvää vauhtia. Samalla maaäitimme reagoi entistä herkemmin tuhoisaan käyttäytymiseemme.
Ydinasekilpavarustelun ja muun ydinvoiman lisärakentamisen seurauksena on muistettava, että luonnolle tuhoisan ja tappavan korkea - aktiivisen ydinjätteen loppusijoitus on vielä täysin ratkaisematta kaikkialla maailmassa miljoonaksi vuodeksi !
Kestävä, luonnon kantokyvyn huomioiva talousjärjestelmä ja yhteiskunta ei voi enää perustua entiseen ajatteluun, lyhytnäköiselle politiikalle, saatikka vallitsevalle BKT:lle, - kansantalouden tilinpidolle ja sen vain materiaalisen kulutuksen huomioivalle bruttokansantuote - määritelmälle, yhtä vähän kuin tämän nykyisen kakun kerman jakamisen vain kaikkein ahneimmille ympäristöstä ja kaikkein köyhimmistä välittämättä.
Ekologinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kulkevat rinnakkain.
Edessämme on maailmanlaajuinen muutos.
Joudumme rakentamaa kokonaan uusiutuville luonnonvaroille ja paikallisuudelle perustuvan finanssi – ja talousjärjestelmän elämän pelastamiseksi tällä pallolla, muistaen että öljyriippuvuudesta luopuminen on nyt ensimmäinen ja kiireellisin askel todelliseen maailmanrauhaan !
Suoma Mäkivirta 11.2.2009 Keskisuomalaisessa :
Kuka meistä on kuluerä - ja kenelle?
Muinaisten laivojen kaleeriorjat olivat tärkeä tuotantoyksikkö mutta pieni kuluerä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tuntuu ilmestyvän ihmeellisiä asioita, jotka eivät vaan sovi aivoihin. Esimerkiksi ihmisen uudet nimitykset: tuotantoyksikkö ja kuluerä.
Lapsuudesta on painunut syvälle mieleen, että ihminen on Luojansa antamalla erikoisoikeudella asetettu viljelemään ja varjelemaan tätä haurasta planeettaa - ja nyt hän olisikin vain kuluerä tai tuotantoyksikkö! Mutta mihin tarkoitukseen? Vain pankkiirejako varten?
Nämä "tuotantoyksiköt" ahertavat globaalilla markkinatorilla, jossa asioita hoitavat ja niistä päättävät markkinavoimat, joilla on hallussaan rahoitusmarkkinat. Markkinoita ohjaa tuotteistamiseen erikoistunut kasinotalous.
Ja sehän osaa tuotteistaa! Se tuotteistaa myös kaiken henkisen taiteesta filosofiaan. Ja jos joku henkinen tuote ei oikein sovellu sen pirtaan, ainahan sen voi karnevalisoida ja myydä tapahtumina ja paketteina runsaiden kostukkeiden kera.
Tuottoa ja voittoa tulee, pankkiirit ja johtajat hykertelevät ja nostavat palkkoja ja optioita määriin, jotka taaskaan eivät mahdu aivoihin. Tiukoiksi arvioituja rippeitä putoilee "kuluerille" ja kaikki meneekin hyvin, kunhan vain varotaan, etteivät markkinat suutu.
Sitä on todella varottava. Se vaikuttaisi nopeasti nk. finanssitalouteen eli yhteiskuntien julkiseen talouteen. Siinä sitten hätäpäissään pitää harventaa kouluverkkoa, suurentaa kuntia, lopettaa sairaaloita, vähentää opettajia ja tehdä yliopistoista oikeita tuotantolaitoksia eli opettaa heidätkin tuotteistamaan. Mutta kansantulo, joka on liitetty "liikkuvaan pääomaan" luikertelee sen mukana pois, sinne missä pelimiehet näkevät suurimman voiton mahdollisuuden.
Mutta leipä! Sitä nämä "kuluerät" ja "tuotantoyksiköt" kuitenkin tarvitsevat. Onhan sitä maailman viljapörsseissä. Liikkuva pääoma omistaa nekin niin Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Argentiinassa, Japanissa kuin Ranskassakin. Niistä myydään sille, joka parhaiten maksaa. Pörssejä riittää. On sähköpörssejä, öljypörssejä jne.
Elävät "tuotantoerät" ahertavat leivän tähden alituisessa epävarmuudessa, kiireessä ja ahdistuksessa ja yrittävät lisätä tehokkuutta. Nuoret ja voimakkaat ovat tietysti tehokkaimpia ja siksi suosituimpia. Ymmärrämme: Ne olivat suosituimpia jo silloin, kun kaleeriorjat soutivat isäntiensä veneitä.
Olli Paasivirta (23.1.) ja Sinikka Tyynelä (28.1.) puhuvat maailman saastumisesta, luonnon kestokyvystä, ekologisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. He kyllä tietävät, että Suomen valtiolla ei ole aikoihin ollut esimerkiksi viljan varmuusvarastoja ja että suomalaisten kansallisomaisuus on jo kauan sitten hupuloitu kansainvälisiin "rulettipöytiin" oikein kansanäänestyksellä ja että hallitus yhä kiivaammin pyrkii toimimaan markkinalähtöisemmän liiketoimintarakenteen mukaisesti ja että yhä useammassa vakavaraisessa työpaikassa käynnistetään tehostamis- ja kehitysohjelmat.
Vaikka Pekka Pihlman kirjoituksessaan ostovoiman määrittelystä (22.1.) sanoi, että saattaa olla aika fundeerata ihmiskunnan ja elämän toimeentuloa tällä planeetalla ja vaikka hän selvästi näkee, että hallitsematon markkinatalous on tiensä päässä, hän jättää uskoa ihmisen mahdollisuuksiin nähdä ja korjata virheensä.
Samoihin mahdollisuuksiin uskovat myös Tyynelä ja Paasivirta ja vain siksi he jaksavat muistuttaa näistä elintärkeistä asioista.
SUOMA MÄKIVIRTA Jyväskylä
Öljykriisi ja öljyn loppumiseen varautuminen ???
” Yhteiskunnan keskeisten perustarpeiden turvaamiskyky riippuu nestemäisten polttoaineiden saannista. Keskeisin ennustettava tekijä, joka rauhan aikana uhkaa Suomen taloutta on öljyntuotannon kääntyminen laskuun ja sitä edeltävät öljyn jakeluhäiriöt.
Elämme öljyhuipun aikaa, jonka jälkeen tuotantoa ei voida enää lisääntyvästä kysynnästä huolimatta nostaa. Jo nyt öljyntuotanto on laskenut usean vuoden ajan valtaosassa öljyntuottajamaita.
Öljyhuippu on kiistaton tulevaisuuden tapahtuma, ei teoria, eikä skenaario.
Öljyn väheneminen johtaa vakaviin vaikeuksiin, sillä maailman, Euroopan ja Suomen talous on erittäin öljyriippuvainen. Reilusti yli kolmannes Länsi-Euroopan maiden energiantarpeesta katetaan öljyllä (lähde: IEA, 2007). Suomessa öljyn osuus on kaikesta neljännes (lähde: Tilastokeskus, 2007). Öljyn osuus liikenteen polttoaineista on lähes 100% (IEA, tilastokeskus) Öljyn nopea korvaaminen muilla energianlähteillä on mahdotonta.
Taloutta sekä yhteiskunnan toimivuutta ja rakenteita syöttävä logistiikkavirta perustuu lähes täysin bensan, dieselin, raskaan polttoöljyn ja lentokerosiinin massiiviseen käyttöön.
Maataloudessa tilanne on sama: Syömme öljyä ja maakaasua, jota ilman nykyinen maatalous pysähtyisi hetkessä.
Toteutuessaan 2010-luvulla saatavuus- ja hintakriisi pudottaa Suomen kansantalouden sen pitkän aikavälin kasvu-uralta ja asettaa valtavan rasituksen jatkuvasti pienenevän työikäisen väestön kyvylle pitää talous hyväksyttävällä tasolla. ”
”Meillä on viiden kuukauden tuontipolttoaineiden huoltovarmuus ja se on nimenomaan sen vuoksi, että polttoaineiden tuonti meille syystä tai toisesta keskeytyisi, koska olemme hyvin riippuvaisia tuontipolttoaineesta.” - - Huoltovarmuuskeskuksen johtaja Ilkka Kananen 7.7.2008
Viiden kuukauden tuontipolttoaineiden huoltovarmuus on saivartelua, kun maailmalla liikennevetoisten tellisuusyhteiskuntien perustukset murenevat olemattomiin kovaa vauhtia !
Suomen johtavat poliitikot ja paikalliset viranomaiset ovat tipahtaneet kyydistä ilmastomuutoksen torjunnassa ja maailmalla tapahtuvassa öljykriisissä !
Meillä ja muualla yhteiskunnallisen kehityskeskustelun ykkös - ja ydinkysymys pitäisi olla :
- MILLÄ ÖLJY KORVATAAN ?
- MITEN ELÄMÄ JATKUU ILMAN ÖLJYÄ JA NYKYMUOTOISTA LIIKENNETTÄ ?
- MITEN ELETÄÄN ILMAN MAATALOUSLANNOTTEITA ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti