TEESIT SUOMEN MARKAN PUOLESTA

Naulattu Suomen Pankin oveen 4.4.2001

1. Omaa rahaa tarvitaan Suomen kansallisen ja itsenäisen päätösvallan vuoksi. Se oli välttämätön edellytys Suomen valtiolliselle itsenäistymiselle. Ilman omaa valuuttaa Suomi ei olisi saavuttanut valtiollista itsenäisyyttä. Siihen tarvittiin muutakin, mutta ilman omaa rahaa se ei olisi ollut mahdollista.Tänäkin päivänä oma raha on itsenäisyyden edellytys.

2. Oma raha on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi. Siten se on välttämätön kansallisen kulttuurin ja identiteetin sekä kansan edut turvaavan kansalaisyhteiskunnan luomiseksi ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi.

3. Ilman omaa valuuttaa ei voi olla omaa talouspolitiikkaa.

4. Oma raha tarvitaan taloudellisen kehityksen tueksi. Siitä on hyvä osoitus Suomen teollistumisen käynnistyminen 1860-luvulla. Suomen kehittyminen teollisuusmaaksi ei olisi ollut mahdollista ilman omaa valuuttaa.

5. Valuuttaraja Suomen ja muiden maiden välillä on erityisen tärkeä Suomen pohjoisen sijainnin ja pitkien kuljetus etäisyyksien vuoksi. Näistä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia, joista saattaa taloudellisen taantuman oloissa seurata välttämätön tarve valuutan arvon muuttamiseen.

6. Suomen markka tarvitaan jotta valuuttamme arvo määräytyy oman maan tarpeiden pohjalta. Keskisen Euroopan suuryhtiöiden tarpeet määräävät euron arvon. Nyt on ollut heikko euro Suomen korkeasuhdanteessa, mutta pahimmassa tapauksessa voi olla vahva euro laskusuhdanteessa, vaikka kansantaloutemme kannalta pitäisiolla päinvastoin. Luopumalla Suomen markasta ja samalla mahdollisuudesta päättää sen vaihtokurssista on merkittävästi heikennetty maamme kansainvälistä kilpailuasemaa omista valuutoistaan kiinni pitäviin maihin verrattuna. Suomessaoleva teollisuus joutuu kilpailemaan ilman valuuttarajan antamaa suojaa esim. muiden Pohjoismaiden, Englannin ja Pohjois-Amerikan maiden kanssa. Omastarahasta luopumisen seurauksena työvoimavaltaisten toimialojen, kuten perinteisen kotimarkkinateollisuuden ja maatalouden työpaikat ovat entistä suojattomampia halpatuontia vastaan, jota EU:n suunniteltu laajeneminen lisää.

7. Talouskriisien varalta tarvitaan oma valuutta. Vaikeus syntyy siitä, miten Euroopan Unionin (EU:n) talous- ja rahaliitossa, EMU:ssa mukana olevat maat pystyvät tasoittamaan talouden suhdanteita, koska nousu- ja laskusuhdanteet toteutuvat eri maissa eriaikaisesti eli kyse on ns. epäsymmetrisistä shokeista. Muista EU-maista merkittävästi poikkeavan tuotantorakenteen vuoksi tämä onerityisen vaikea ongelma Unioniin kuuluvissa pohjoismaissa. Ilman omaa rahaa valuuttakurssia ei voida muuttaa. Silloin kustannuskriiseistä yritetään selvitä kovalla talouspolitiikalla, irtisanomisilla ja palkkajoustoilla eli käytännössä alentamalla suoraan palkkoja.

8. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyyden parantamiseen ja työttömyydenpoistamiseen.

9. Oma raha tarvitaan julkisten menojen tarpeettoman leikkaamisen estämiseksi. Suomen markan nykyinen euro-sidonnaisuus on johtanut siihen, että maamme on pakotettu kansalaisten hyvinvointia ja työllisyyttä heikentäviin menojen leikkauksiin, unioniverotuksen lisäämiseen ja EU:n talouspoliittisen otteen tiivistämiseen kansallisen päätösvallan kustannuksella. EMU ja eurokahleet estävät kestävää kehitystä ja työttömyyden poistamista.

10. Oma raha tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen riippumattomuuden palauttamiseen. Riippumaton ay-liike ei hyväksy palkkojen alennuksia kriisioloissa.

11. Kansalaisille ei ole kerrottu, miten vaikeat kustannuskriisit aiotaanratkaista silloin, kun ei ole omaa valuuttaa eikä mahdollisuutta muuttaa senarvoa. Käytännössä nämä kriisit yritetään euro-oloissa hoitaa heikentämällä ammattiyhdistysliikettä irtisanomisilla ja korkealla työttömyydellä sekä leikkaamalla julkisia menoja. Kerätyt puskurivarat ovat mitättömät taloustaantuman edellyttämään tarpeeseen.

12. Oma valuutta tarvitaan kansanvallan toteuttamiseksi ja vastapainoksi Frankfurtiin Saksaan sijoitetulle EU:n keskuspankille, EKP:lle, joka ei olemissään demokraattisessa valvonnassa.

13. Euro tulee kalliiksi. Suomen Pankin valuuttavaranto on kansallinen säästötilimme, jolle on kerätty kansakunnan vuosikymmenien säästöt. Se on keskeinen osa kansallisomaisuuttamme. Nyt valuutta varantomme on luovutettuEKP:n hallintaan: kansallistilimme on vieraissa käsissä maamme rajojen ulkopuolella. Vain vajaavaltainen joutuu antamaan tilinsä käyttöoikeuden holhoojalle. Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana Suomen Pankki on EKP:nhallitsemien valuuttojen paikallisvarastoija. Se "ei saa pyytää tai ottaavastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muulta kuin Euroopan keskuspankilta".

14. Valuuttavarantoamme eli kansallisia säästöjämme käytetään EU:n ja EKP:n talouspolitiikan virheiden korjaamiseen.

15. Euron käyttöönotto aiheuttaa hintoja korottavat miljardiluokan turhat laitteisto-, ohjelmisto-, koulutus- ym. kustannukset niin kuluttajille ja yrittäjille kuin kunnallis- ja valtiohallinnolle.

16. Hintoja korotetaan myös pyöristämällä niitä ylöspäin euron käyttöönoton varjolla.

17. Euron käyttöönotto tulee aiheuttamaan kansalaisille ja yrityksille pitkäaikaisen sekavuuden ja hämmingin.

18. Markasta luopuminen vaikeuttaa kansalaisten mahdollisuutta valvoa ja verratahintoja, palkkoja, eläkkeitä...

19. Euron käyttöönotto on osa EU:n liittovaltio- ja laajentumisprosessia josta aiheutuu kansalaisille lisää maksuja ja veroja. Samanaikaisesti mahdollisuudetsaada Brysseliin maksettavia varoja takaisin Suomeen vähenevät.

20. Markasta luopuminen ei poista keinottelua joka saa vain uudet muodot. Yhteisvaluutan kiihdyttämän globalisaation myötä valuutta- ja muu keinottelu paisuvat niin suuriin mittasuhteisiin, että pienen maan talous on entistä alttiimpi häiriöille. Näiden mahdollisuutta lisää maamme keskeisen tuotantoelämän joutuminen ulkomaalaiseen omistukseen ja spekulaation kohteeksi.

21. Tehokkain keino välttää keinottelun haittoja oman rahan oloissa onhuolehtia, että talous on terveessä kunnossa. Siirtymällä euroon ei keinottelulta ja muilta ongelmilta vältytä. Ne vain purkautuvat eri tavoin, kuten esim. tuotannon lisääntyvänä siirtymisenä ulkomaille.

22. Euroraha vahvistaa markkinaglobalisaatiota, jossa tuotannon keskittyminen kiihtyy ja tuloerot sekä ympäristöongelmat kasvavat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi.

23. Oma raha on tarpeen, koska euron käyttöönoton kiihdyttämä tuotannon keskittyminen lisää Suomessa alueellista keskittymistä ja samalla maaseudun autioitumista.

24. Pohjoismaisen yhteistyön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan Suomessa oma raha, joka on myös kaikilla muilla Pohjoismailla. Nyt kun Saksa on sitonut Suomen johtamaansa talousblokkiin, maamme on irrotettu perinteisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Maassamme on taas kerran omaksuttu kansallemme aina kohtalokkaaksi osoittautunut saksalaissuuntaus.

25. Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin v.1994 sillä, että maamme itsenäisyyslisääntyy ja raja-aidat Eurooppaan poistuvat. Nyt Saksa ja muut euromaat ovat sitomalla Suomen euroon aikaansaaneet valuutta- ja talousrajan Pohjoismaita -Ruotsia, Tanskaa Norjaa ja Islantia - samoin kuin Englantia vastaan. Tämän seurauksena Suomi on nyt kahtiajakautuneessa EU:ssa riippuvuussuhteessa Saksaan ja Pohjolassa yksin - toisin kuin ennen vuotta 1995.

26. Oman rahan korvaamisesta eurolla ei ole kysytty Suomen kansan mielipidettä. Asioista ei ole käyty demokraattista kansalaiskeskustelua. On aiheutettu kansan jakaantuminen euroa kannattavaan vähemmistöön ja omaa markkaa puolustavaan enemmistöön, jonka mielipide on päätöksenteossa syrjäytetty. Kansakuntammehistoriasta opittu viisaus välttää kansan kahtiajako on unohdettu.

27. Euro ei takaa rauhaa. EKP:n raha-, valuuttakurssi- ja talouspolitiikka aiheuttavat jäsenmaissa ristiriitoja, jotka voivat purkautua laajoinakin yhteiskunnallisina selkkauksina. Tästä kertovat mm. Kansainvälistä valuuttarahastoa, IMF:ää, arvostelevat mielenosoitukset eri puolilla maailmaa.

28. Kansainvälisessä yhteistyössä on kunnioitettava kansojen oikeutta omaan itsenäiseen päätösvaltaan. Vapaaehtoisen yhteistyön korvaaminen kansojen pakottamisella ylikansalliseen määräysvaltaan luo vastakkaisuutta, joka purkautuu konflikteina.

29. EMU:n kolmas - viimeinen - vaihe tähtää yhä syvenevään yhdentymiseen joka käytännössä tarkoittaa EU-liittovaltiota eli jäsenmaiden itsenäisyydenlopettamisprosessin viemistä päätökseen.
30. EMU ja euro pakottavat yhdenmukaisuuteen myös verotuksessa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Niistä päättäminen siirretään vähitellen kansalliselta tasolta Brysseliin. Suomen kaltaisissa maissa, joissa sosiaaliturva leikkauksista huolimatta ja työehtojen taso matalapalkka-aloilla ovat vielä tällä hetkellä paremmat kuin muualla, ne painetaan alemmaksi kohti keskiarvoa ja kilpailun kovetessa jopa sen alle. Tällainen kehitys vaikeuttaa myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä.

31. Rahaliitto johtaa vallan keskittämiseen entisestään ja poliittiseen Unioniin, jolla on myös yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tähänkytkettynä maamme on luovuttava sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan ja oltava mukana EU:n sotilasliiton toteuttamisessa. Suomen on osallistuttava Saksassa ja muissa EU-maissa järjestettäviin sotaharjoituksiin sekä sitouduttava EU:ssa enemmistön muodostavien NATO-maiden linjauksiin vastoinmaamme perinteistä puolueettomuutta. Tämä edellyttää myös osallistumistakaikkiin EU:n päättämiin sotatoimiin.

32. Euro on keskeinen osa EU:n liittovaltioprosessia. Unionin rakentaminen suurvalta-blokiksi synnyttää etujen vastakkaisuutta idän, lännen ja etelän kanssa. Tähän on kylvetty ristiriitojen siemen. Suomen turvallisuutta ei lisää asettuminen EU:n koillisena rajamaakuntana sen etuvartioksi ja puskuriksi itää vastaan. Rauhan kansallemme turvaa parhaiten pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden kehittäminen kaikkiin maihinYK:n peruskirjan hengessä.

33. Korvaamalla markka eurolla Suomi yritetään sitoa entistä tiukemmin EU:nliittovaltioprosessiin. Sitoutuminen euroon ja EU-liittovaltioon vie nuoriltaja tulevilta sukupolvilta oikeuden elää itsenäisessä Suomessa ja vapaastipäättää oman maansa asioista.

34. Euroon siirtymisestä ei äänestetty syksyn 1994 neuvoa-antavassa EU-kansanäänestyksessä. Kansalaisille ei kerrottu, että omasta rahasta aiotaan luopua, vaan päinvastoin ilmoitettiin, että siitä päätetään myöhemmin. Tulos olisi ollut päinvastainen, jos syksyllä 1994 olisi äänestetty myös markasta ja itsenäisyydestä luopumisesta

35. Kansallisten valuuttojen korvaaminen Unionin yhteisvaluutalla sisältyi Maastrichtin sopimukseen. Tätä ei hallitus kertonut ennen neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä äänioikeutetuille lähettämässään tiedotteessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui mietinnössään EMU-selonteosta (PeVL 14/1994 vp)seuraavaa:" Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, ettei liittymissopimus vielävoi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."

36. Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää yksinkertaisella enemmistöllä,onko laki hyväksyttävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta ei ole riippumaton lain tulkitsija. Sen kokoonpanonmäärää eduskunnan kulloinenkin enemmistö. Kantansa, että markasta luopuminen vaatii eduskunnan erillisen käsittelyn, valiokunta hyväksyi vuonna 1994,vieläpä yksimielisesti.

37. Käsitellessään syksyllä 1994 Suomen EU:in liittymissopimusta eduskunnan ulkoasiainvaliokunta hyväksyi ponnen, jossa se edellytti (UaVM 9/1994), "että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella". Eduskunta hyväksyi ponnen valiokunnan esittämässä muodossa. Tästä seurasi, ettei markasta päätetty EU:in liittymislain käsittelyn yhteydessä.

38. Kun rahalakia ja lakia Suomen Pankista muutettiin 27.3.1998, perustuslakiin sisältyivät säädökset, joiden mukaan "Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien valtuusmiesten valvonnan alaisena" ja" pankin voittovarojen käyttämisestä valtion tarpeisiin määrää eduskunta". Näinollen ei eduskunnan valvontaoikeuden kumoamista Suomen Pankkiin nähden eikä setelien liikkeellelaskusta syntyvästä voitosta luopumista olisi saanut hyväksyä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Uuden rahalain voimaantulo sidottiin Suomen osallistumiseen "yhtenäisvaluutan alueeseen" eli EMU:nkolmanteen vaiheeseen. Siihen liittymistä ei ole ratkaistu perustuslain edellyttämällä tavalla vaan ainoastaan hallituksen päätöksellä. Sen vuoksi myöskään rahalain voimaansaattamiselle ja markan korvaamiselle eurolla ei ole lainmukaista perustetta.

39. Hallitus toi vuonna 1998 päätöksensä Suomen liittymisestä EMU:n kolmanteen vaiheeseen eduskunnalle pelkkänä tiedonantona. Näin hallitus sivuutti edellä mainitun, eduskunnan syksyllä 1994 hyväksymän ponnen ja jätti antamatta perustuslain edellyttämän lakiesityksen eduskunnalle. Tämä ei saanut muuttaa hallituksen tiedonannon sisältöä, vaan äänestää vain hallituksen luottamuksesta eli siitä, saako tämä jatkaa toimintaansa. Hallituksen päätös, jolla raha- ja valuuttakurssipoliittinen päätösvalta luovutettiin EKP:lle, oli vastoin perustuslakia. Tämän mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta, jossa korkeinvalta, valtiovalta, kuuluu kansalle.

40. Kansalaisille suunnatussa tiedotuksessa tulee kertoa totuuden mukaisesti eurosta ja oman rahan merkityksestä. Jo pelkästään tämän vuoksi on luovuttava yrityksestä markkinoida kalliin ja yksipuolisen tiedotuskampanjan avulla laitonta ja kansan tahdon vastaista euro-päätöstä.