HYMNI VAPAUDELLE JA TULEVAISUUDELLE

Uusi Suomi, 21.5.2008

Viime vuosisadan vaihde ja sen ensimmäinen kymmenluku olivat hyvin vaikeaa aikaa tsaari-venäjän vallassa elävälle Suomelle. Tämä näkyi selvemmin sanoma- ja aikakausilehdistön käymässä taistelussa Venäjän sortotoimia vastaan. Lehtiä painostettiin, sensuroitiin ja lakkautettiin. Lehtimiehet nousivat itsenäisyyteen ponnistelevan kansakunnan sankareiksi.

1899 järjestettiin juhla varojen keräämiseksi lehtimiesten eläkerahastoon. Juhlien pääohjelmaksi muodostui ”KUVAELMA SUOMEN HISTORIASTA”, johon Jean Sibelius oli säveltänyt musiikin. Siitä saakka ymmärrettiin Finlandian olevan kansallisen vastarinnan ilmaus, minkä vuoksi kenraalikuvernööri kielsi sen esittämisen.

Mitenkäs nyt hallitsevat valtapuolueet suhtautuvat kansalaisiin, niihin, joiden mielestä puolueiden vaalirahoitus ja korruptio on jo mädättänyt Suomen demokratian ja Suomi on sen seurauksena liitetty vielä pahemman EU- orjuuden alaisuuteen?
Miten valtaeliitti suhtautuu kiusalliseksi häiriköksi koettuun kansaan?

Sibeliuksen Finlandiaa oli lupa soittaa keisarikunnan muissa osissa, mutta toisella nimellä. Impromptu oli Sibeliuksen itsensä valitsema.
Puoluetuella ikuisvaltaa pitävät kapitaalipuolueet, niiden lehdistö ja YLE ovat nyt monopolisoineet myös tiedonvälityksen. Eduskuntaan kuulumattomat pienpuolueet eivät pääse edes YLEn keskusteluihin vailla minkäänlaista tasa-arvoa tai taloudellista vaalitukea!

Ateena, Juudea, natsi-Saksa, tsaarinajan Venäjä ja nyt Suomi?
Komeinkaan kulttuuri ei merkitse mitään, jos ihmisyyden murskavoimat saneleva ehdot ja alistavat kansan ja vastustajat valtakulttuurin pakkotoimilla tai tyrannialla.

Tuosta vuosisadan taitteen lehtimiesten juhlasta saakka koko maailma on pitänyt Finlandiaa suomalaisen sisun, järkähtämättömyyden ja isänmaallisuuden vertauskuvana.
Jo ensimmäinen synkän uhkaava puolisävelaskel julistaa väkivalloin vaiennettua vapaudentahtoa. Tätä seuraa rauhaisa tulevaisuuden uskoa henkivä osa, joka äkkiä katkeaa patarumpujen taistelukohtaukseen.

Tänään, melkein satakymmenen vuotta myöhemmin, edessämme on taas ratkaisujen ajat.

Suomen luonto on kestänyt jääkauden, se kestää myös tämän laittoman EU- vallankaappauksen ja siitä seuranneet leipäjonot.
Finlandiakaan ei ole vielä lopussa, teema etenee, taistelun rytmi palaa vielä kerran ja johtaa hymnin väräjävän nousuun: ”Oi Suomi Sinun päiväs koittaa, yön usva karkotettu on jo pois.”

Kun Finlandian johdannon ensimmäinen aihe ilmaantuu uudelleen myötäilemään jousien ylöspäin pyrkiviä sävelkuvioita, taistelu taukoaa: puupuhaltimet esittävät yksinkertaisen ylväästi kaikuvan hymnin, jonka jouset toistavat.

Voima on ihmisessä: itsensä ja vapautensa täydellisesti tiedostavassa yksilössä ja ihmisyyden sisäsyntyisessä autonomiassa.

Sisäinen vapaus ei synny ulkonaista väkivaltaa käyttäen, se on pakon vastakohta.

Vapaus ei myöskään tule ilmaiseksi. Ilman moraalia ja kestäviä oikeudenmukaisuuden arvoja itsenäisyys ei säily. Suomi on jo menettänyt itsenäisyytensä. Ilman markkaa ei ole kansanvaltaa.
Suomen itsenäisyyden ajan politiikan ja moraalin kurjistuminen paheneviin laittomuuksiin ei vielä ole katkaissut kansakunnan selkärankaa, mutta Suomen poliittisen järjestelmän korruptio on häpeällinen tosiasia: Suomen nykyinen politiikan eliitti ei edusta kansaa vaan helppoheikkejä.

Vuosikymmeniä kestäneen suurpuolueitten keskittymisen ja aatteettoman tyrannian seurauksena Suomessa määrää nyt vain suuri raha. Tämän seurauksena meillä on miljoona keppikerjäläistä ja edelleenkin puoluetuen betoniporsaaseen nojaava pääministeri, joka kuvittelee sovittaneensa oman ja muiden kansanedustajien laittomuuden jättämällä vain yhden vuorineuvoksen nimittämättä. Apua?

Sinikka Tyynelä
Jyväskylä

Tämä kannanotto on mukaelma 9.9.1988 KSML:ssa olleesta kirjoituksestani.