Venäjän punaiset linjat hehkuvat Ukrainassa

 

Tilanne Ukrainassa kärjistää rintamalinjoja. Lunta tupaan tuli myös MV-lehden päätoimittaja Janus Putkoselle, kun 23.11 YLE  epäili Putkosen motiiveja Donetskissa. Onneksi suomalaiselle kierosilmäiselle globalistimedialle on jo vaihtoehtoja. Kiitos MV! Kiitos Janus!

Donetskin (DPR) ja Luhanskin (LPR) kansantasavallat julistivat itsenäisyytensä vastauksena Yhdysvaltojen tukemaan Ukrainan vallankaappaukseen vuonna 2014. Huolimatta Minskin sopimuksesta Ukraina on jälleen noussut räjähdyspisteeksi Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Yhdysvallat ja Nato tukevat avoimesti uutta hallituksen hyökkäystä näitä Venäjän tukemia erillisalueita vastaan, mikä riistäytyessään voi kärjistyä täysimittaiseksi kansainväliseksi ja sotilaalliseksi konfliktiksi.

Jo huhtikuussa Ukrainan Venäjän vastainen hallitus uhkasi hyökkäyksellä Donetskiin ja Luhanskiin, jonka seurauksena Venäjä kokosi joukkoja Ukrainan itärajalle. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Nyt Venäjä on jälleen koonnut arviolta 90 000 sotilasta lähelle Ukrainan rajaa. 

Huhtikuusta lähtien Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat lisänneet sotilaallista tukeaan Ukrainalle. Sen jälkeen kun Yhdysvallat ilmoitti maaliskuussa 125 miljoonan dollarin sotilaallisen avun myöntämisestä, mukaan lukien aseistetut rannikkovartioalukset ja tutkalaitteet, Yhdysvallat antoi Ukrainalle toisen 150 miljoonan dollarin paketin kesäkuussa. Tämä sisälsi tutka-, viestintä- ja elektroniset sodankäyntilaitteet Ukrainan ilmavoimille, mikä nosti Ukrainalle sotilaallisen avun kokonaismäärän Yhdysvaltojen tukeman vallankaappauksen jälkeen vuonna 2014 2,5 miljardiin dollariin. Tämä uusin paketti näyttää sisältävän Yhdysvaltain koulutushenkilöstön lähettämisen Ukrainan lentotukikohtiin. Myös Turkki toimittaa Ukrainalle samoja droneja, jotka se toimitti Azerbaidžanille sen sotaa varten Armenian kanssa Vuoristo-Karabahin kiistanalaisen alueen vuoksi vuonna 2020. Sodassa kuoli ainakin 6 000 ihmistä ja se on äskettäin syttynyt uudelleen.

Yhdysvaltojen päättymätön sodankäynti

Yhdysvaltain ja Naton tuen lisääminen hallituksen joukoille Ukrainan sisällissodassa aiheuttaa yhä pahempia diplomaattisia seurauksia. Lokakuun alussa NATO karkotti kahdeksan venäläistä yhteysupseeria Naton päämajasta Brysselissä syyttämällä heitä vakoilusta. Ukrainan vuoden 2014 vallankaappauksen johtaja, alivaltiosihteeri Victoria Nuland lähetettiin Moskovaan lokakuussa, näennäisesti jännitteiden rauhoittamiseksi. Nuland epäonnistui niin näyttävästi, että vain viikkoa myöhemmin Venäjä lopetti 30 vuotta kestäneen yhteistyön Naton kanssa ja määräsi Naton Moskovan toimiston suljettavaksi.

Nulandin kerrotaan yrittäneen vakuuttaa Moskovaa, että Yhdysvallat ja Nato ovat edelleen sitoutuneet Ukrainaa koskeviin vuosien 2014 ja 2015 Minskin sopimuksiin , jotka sisältävät hyökkäyssotilaallisten operaatioiden kiellon ja lupauksen Donetskin ja Luhanskin suuremmasta autonomiasta Ukrainan sisällä. Puolustusministeri Austin kuitenkin kumosi hänen vakuutuksensa, kun hän tapasi Ukrainan presidentin Zelenskin Kiovassa 18. lokakuuta ja toisti Yhdysvaltojen tuen Ukrainan tulevalle Nato-jäsenyydelle.

Bidenin valtaannousun jälkeen Yhdysvaltojen presidentti lupasi uuden aikakauden amerikkalaiselle diplomatialle. Nyt Yhdysvaltojen suhteet Venäjään ja Kiinaan ovat kaikkien aikojen kylmimmät.

Venäjän punaiset linjat – Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyys

Venäjä on oikeutetusti huolissaan suvereniteetistaan. Yhdysvaltojen politiikka vaarantaa Venäjän asettamat  "punaiset linjat". Venäjä on pitkään varoittanut, että yksi punainen viiva olisi Ukrainan ja/tai Georgian NATO-jäsenyys.

Selvästi on muitakin punaisia ​​linjoja USA:n ja Naton hiipivässä sotilaallisessa läsnäolossa Ukrainassa ja sen ympäristössä: - mm. Yhdysvaltojen kasvava sotilaallinen tuki Ukrainan hallituksen joukoille, jotka hyökkäävät Donetskiin ja Luhanskiin. Putin on varoittanut Naton sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta Ukrainaan ja syyttänyt sekä Ukrainaa että Natoa epävakautta aiheuttavista toimista myös Mustallamerellä.

Venäjän joukkojen kerääntyessä Ukrainan rajalle, uusi DPR:n ja LPR:n olemassaoloa uhkaava Ukrainan hyökkäys ylittäisi varmasti Venäjän toisen punaisen linjan, samalla kun USA:n ja Naton sotilaallisen tuen lisääminen Ukrainalle saattaa olla se viimeinen pisara.

Yhdysvallat on täysin tietoinen Venäjän punaisista linjoista ja jopa Yhdysvaltojen armeijanverkkosivustot myöntävät, että Yhdysvaltain politiikka Ukrainassa on umpikujassa. Yhdysvaltojen ja sen Natokumppanien kannalta ei olisi järkevää ottaa riskiä avoimesta kolmannen maailmansodan käynnistämisestä, ellei nimenomaan haluta aloittaa sotaa?

Kylmä sota

Kylmän sodan aikana molemmat suurvallat ymmärsivät selkeästi toistensa "punaiset linjat". Suuren Tyhmän Onnen  turvin voimme toistaiseksi kiittää olemassaoloamme. Se, mikä tekee nykymaailmasta vieläkin vaarallisemman kuin 1950- tai 1980-luvun maailma, on, että viimeaikaiset Yhdysvaltain johtajat ovat hylänneet kahdenväliset ydinsopimukset ja tärkeät diplomaattisuhteet, jotka heidän edeltäjänsä solmivat estääkseen kylmän sodan muuttumasta tulikuumaksi.

Presidentit Eisenhower ja Kennedy kävivät neuvotteluja, jotka kattoivat kaksi hallintoa vuosina 1958-1963 osittaisen ydinkoekieltosopimuksen aikaansaamiseksi. Kyseessä oli ensimmäinen kahdenvälisten asevalvontasopimusten sarjasta. Sitä vastoin Trumpin ja Bidenin hallinnolla näyttää olevan entinen sysimusta piste, joka sokaisee heidät edelleen USA:n ”täydellisestä hegemoniasta” kaikkialla maailmassa.

Olemme toistaiseksi onnistuneet väistämään ydinholokaustin ja sitä seuraavan ydintakatalven hyvällä tuurilla. Mutta kuinka kauan?

Kolme vuosikymmentä kylmän sodan voiton julistamisen ja Yhdysvaltojen itsensä aiheuttaman "globaalin terrorismin vastaisen sodan" kaaoksen jälkeen Yhdysvaltain sotilassuunnittelijat ovat asettuneet uuteen kylmään sotaan ja jatkaakseen biljoonien dollarien sotakoneistoaan ja kunnianhimoista päämääräänsä hallita koko planeetta. 

Yhdysvaltojen ”venäläinen ruletti”

Yhdysvallat elää enää asetehtailulla. Tehottoman, mutta kannattavan sotakoneiston ehdoilla pelataan venäläistä rulettia ihmiskunnan kustannuksella. Vanhat konfliktit Venäjän ja Kiinan kanssa herätetään henkiin, huolimatta jättimäisistä kustannuksista, jotka ovat jo kaataneet USA:n kansantalouden. 

 

Kylmän sodan luonteeseen kuuluu, että se sisältää uhkailua, avointa ja peiteltyä voimankäyttöä. Yhdysvaltojen vetäytyessä Afganistanista, jota sekä Trump että Biden ovat käyttäneet symbolina "päättymättömän sodan lopusta", meillä ei pitäisi olla enää minkäänlaisia illuusioita siitä, että jompikumpi heistä tarjoaisi meille uuden rauhan aikakauden. Päinvastoin. Se, mitä näemme Ukrainassa, Syyriassa, Taiwanissa ja Etelä-Kiinan merellä, ovat uusia avauksia ideologisempien sotien aikakaudelle, jotka voivat hyvinkin olla yhtä turhia, tappavia ja itsensä tuhoavia kuin "terrorismin vastainen sota".

Sota Venäjän tai Kiinan kanssa uhkaa kärjistyä kolmanneksi maailmansodaksi. Venäjällä ja Kiinalla on perinteinen "eskalaatiodominanssi" ja enemmän vaakalaudalla sodissa omilla rajoillaan kuin Yhdysvalloilla, joka sotii muilla mantereilla. Joten, mitä Yhdysvallat tekisi, jos se häviäisi suuren sodan Venäjän tai Kiinan kanssa? Yhdysvaltain ydinasepolitiikka on aina priorisoinut "ensimmäisen iskun" vaihtoehdon juuri tässä skenaariossa.

1,7 biljoonaa dollaria ydinaseisiin

 

Nykyinen 1,7 biljoonan dollarin suunnitelma uusille ydinaseille näyttää juuri olevan vastaus siihen realismiin, että Yhdysvallat ei voi odottaa voittavansa Venäjää ja Kiinaa tavanomaisissa sodissa omilla rajoillaan. Ydinaseiden paradoksi on se, että tehokkaimmilla koskaan luoduilla aseilla ei ole käytännön minkäänlaista arvoa todellisina sota-aseina, koska sodassa, joka tappaa kaikki, ei voi olla voittajia. Kaikenlainen ydinaseiden käyttö laukaisisi nopeasti niiden massiivisen käytön ja sota olisi pian ohi meidän kaikkien osalta. Ainoat voittajat olisivat muutamat säteilynkestävät hyönteislajit ja torakat.

Obama, Trump tai Biden eivät ole uskaltaneet esittää amerikkalaiselle yleisölle syitä kolmannen maailmansodan riskiin Ukrainan tai Taiwanin takia, koska siihen ei ole mitään hyvää syytä. Ydinholokaustin riskin ottaminen sotilas-teollisen kompleksin rauhoittamiseksi on yhtä mieletöntä kuin ilmaston ja luonnon tuhoaminen fossiilisten polttoaineiden teollisuuden rauhoittamiseksi. Joten meidän olisi parempi toivoa, että joku korkean tason sovittelija palaisi Moskovasta ja kertoisi selkeän kuvan Venäjän "punaisista linjoista" Yhdysvalloille, joka nyt on kompastelee Ukrainassa ja muistuttaisi myös Yhdysvaltoja kylmästä sodasta Kiinan ja Venäjän kanssa, joka on megalomaanista hulluutta.

 

 

Lähteitä:

https://www.globalresearch.ca/high-stakes-us-russia-confrontation-ukraine/5762469

https://mvlehti.net/2021/11/23/ylen-valeuutisointia-donbassista-janus-putkosen-vastine-maalittamiseensa-kun-jokainen-lause-on-valetta/

Teksti julkaistu myös MV-lehdessä kommentteineen;

https://mvlehti.net/2021/11/24/venajan-punaiset-linjat-hehkuvat-ukrainassa-kolumni/