Läntinen sivilisaatio nousi kristillisyyden arvopohjasta. Läntiset oikeusjärjestelmät ja YK:n Yleismaailmallinen Ihmisoikeuksien julistus luotiin myös kristillisyyden pohjalta. Nyt ihmisoikeudet on vaihdettu päättymättömiin sotiin ja tappamiseen.
Maailman terävimmät aivot on valjastettu entistä
tehokkaampien älytekniikoiden, robottiaseiden, joukkotuhoaseiden ja bioaseiden
kehittelyyn. Sotatalous elää tappamisen normalisoinnilla. Sodan jumalaa
lepytellään kansanmurhien joukkohaudoilla ja asebisneksen miljardivoitoilla. Varsinkin
kristittyjen täydellinen antautuminen sionistien väkivaltaiselle sodan jumalalle on
käsittämätöntä?
Kommunismi
kaatui, nyt eletään globaalikapitalismin sotaisaa loppunäytöstä äärimmäisen ateistisen, materialistisen, itsekeskeisen ja
individualistisen lännen pelisäännöillä ilman minkäänlaista moraalifilosofiaa.
Koko maailma
viimeisellä tuomiolla odottaa nyt rauhan ruhtinasta, kun sotarummut pärisevät
entistä räikeämmin. Pitäisikö taas palata bodhipuun varjoon, lopettaa etsiminen
mistään ulkopuolelta ja aloittaa rauhan etsiminen omasta sisimmästä?
Herääminen
itsetuntemukseen
Gautama
Siddharta eli ja
toimi n. 2500 vuotta sitten. Hän eli nuoruutensa yltäkylläisyydessä ruhtinaan
poikana. Vasta 28- vuotiaana hän todella heräsi palatsinsa lumeesta, kun hän
kohtasi kärsimyksen; -vanhuksen, sairaan ihmisen ja kuolleen ruumiin. Traaginen
näky ei jättänyt häntä rauhaan ja hän lähti yksin metsään katumuksentekijöiden
ja itsekiduttajien joukkoon. 7- vuoden paastot, eikä kidutusharjoitukset olleet
vieneet häntä lähemmäksi totuutta. Yhtä vähän totuudenetsijälle olisi arvoa kyltymättömien
nautintojen turtumuksesta. Ratkaistakseen olemassaolon arvoituksen Gautama istahti
päättäväisesti Bodhipuun varjoon ja päätti olla hievahtamatta, ennen kuin
arvoitus ratkeaisi.
Ja valo
tuli. Hän näki oman pitkän historiansa, lukuisat jälleensyntymänsä ja vanhemmat
kehityskautensa muissa luonnon valtakunnissa. Kaiken takana on olemassaolon
jano, elämänhalu: -oleminen on kärsimystä, mutta kärsimyksen pakeneminen
nautintoihin ei onnistu. Paha oli poistettava juurineen ja ymmärrettävä sen
syyt. Täydellinen hengen rauha olisi saavutettavissa luopumalla kuolevaisesta itsestä,
sillä kaikki toiminta, joka sai alkunsa mieltymyksestä tai vastenmielisyydestä
loisi karmaa, joka sitoisi ihmisen jälleensyntymiseen.
Buddhan
elämänymmärrys oli yksinkertainen: tuli luopua synnistä, pyrkiä hyvään, ja puhdistaa
sydän. Kyse ei ole uskonnosta, vaan moraalifilosofisesta oppijärjestelmästä.
Mikä on
sitten henkisesti heränneen ihmisen ensimmäinen tehtävä, kun hän herää totuuden
näkemiseen ja oivaltaa ihmiskehityksen korkean eettis-moraalisen ihanteen?
Ensimmäisen askeleen ottaja aloittaa itsekasvatuksen. Itsekasvatuksen siemenestä syntyy sielun kukka ja ymmärrys henkilökohtaiseen henkiseen tehtävään: ”Ihmisen olemus on sitä, mitä hän on ajatellut.” Ts. "sielu" on ajatteleva tietoisuus. Kun ihminen voi havaita ajatuselämänsä kuin maailman peilistä, silloin hän tuntee sielunsa sen hetkisen tilan.
Koska ihminen on ajatuksillaan luonut
nykyisen tilansa, hän voi muutosta halutessaan ajatella ja toimia oikeammin ja paremmin.
Ajatuselämän puhdistaminen alkaa ahdistavien sydämen heikkouksien rehellisestä
kohtaamisesta, sillä ”Koko olemuksemme on tulosta siitä, mitä olemme
ajatelleet: se perustuu ajatuksiimme, se on ajatuksistamme rakennettu. Jos
ihminen puhuu tai toimii pahoin ajatellen, seuraa häntä kärsimys niin kuin pyörä
rattaita vetävän härän kintereillä.” (Dhammapada)
Buddhanopin perusta
I.
Buddhalaisia opetetaan osoittamaan samaa suvaitsevaisuutta, kärsivällisyyttä ja
veljellistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ilman erotusta, sekä yhtä
horjumatonta hyvyyttä eläinkunnan jäseniä kohtaan.
II. Maailma
on kehityksen tuote, ei luomisen; se toimii lainmukaisesti eikä minkään jumalan
oikkujen mukaan.
III.
Totuudet, joille buddhanoppi perustuu, ovat luonnollisia. Niitä ovat, kuten
uskomme, perättäisissä kalpoissa eli maailmankausissa opettaneet eräät
valaistuneet olennot, joita kutsutaan buddhiksi, koska nimi buddha
merkitsee "valaistunut".
IV. Nykyisen
kalpan neljäs opettaja oli Sakya Muni eli Gautama Buddha,
joka syntyi kuninkaalliseen perheeseen Intiassa noin 2 500 vuotta sitten. Hän
on historiallinen henkilö ja hänen nimensä oli Siddhārtha Gautama.
V. Sakya
Muni opetti, että tietämättömyys synnyttää himon, tyydyttämätön himo on
jälleensyntymisen syynä ja jälleensyntyminen puolestaan surun. Vapautuakseen
surusta on sen tähden välttämätöntä, että ihminen pelastuu jälleensyntymisen
pakosta; pelastuakseen jälleensyntymisestä on välttämätöntä, että ihminen
kuolettaa himon; ja kuolettaakseen himon on välttämätöntä, että hän poistaa
tietämättömyyden.
VI.
Tietämättömyys kasvattaa ja ylläpitää uskoa jälleensyntymisen
välttämättömyyteen. Kun tietämättömyys on hävitetty, selviää jokaisen sellaisen
jälleensyntymän arvottomuus itsetarkoituksena, kuin myös ensiarvoinen tarve
noudattaa sellaista elämäntapaa, jonka kautta voi vapautua toistuvien
jälleensyntymien välttämättömyydestä. Tietämättömyys aiheuttaa niin ikään tuon
harhaan vievän ja epäloogisen käsityksen, että ihmisellä on vain yksi maallinen
elämä käytettävänään, ja tuon toisen harhaluulon, että tätä yhtä elämää muka
seuraa muuttumattoman nautinnon tai kidutuksen tila.
VII. Kaikkea
tätä tietämättömyyttä voidaan poistaa siten, että väsymättä harjoitetaan
kaikkiin ulottuvaa lähimmäisenrakkautta käytännössä, ymmärryksen kehittämistä,
ajatuksen viisautta sekä alempiin persoonallisiin nautintoihin kohdistuvan
halun kuolettamista.
VIII. Koska
elämänhalu on jälleensyntymisen aiheuttaja, lakkaa jälleensyntyminen, kun se
halu on sammunut, ja täydellistynyt yksilö saavuttaa mietiskelyn avulla sen
korkeimman rauhan tilan, jota sanotaan nirvānaksi.
IX. Sakya
Muni opetti, että tietämättömyyden karkottaa ja surun poistaa tieto neljästä
jalosta totuudesta, jotka ovat:
1.
olemassaolon kurjuus:
2. kurjuuden
aiheuttava syy, joka on alituisesti uudistuva halu itsensä tyydyttämiseen,
vaikkei sitä tarkoitusta voi koskaan saavuttaa;
3. tuon
halun kuolettaminen eli siitä luopuminen;
4. keino,
jolla tuo halu kuoletetaan; hänen osoittamaansa keinoa kutsutaan jaloksi
kahdeksankertaiseksi tieksi, joka on: oikea usko; oikea ajatus; oikea puhe;
oikea toiminta; oikeat elinkeinot; oikea pyrkimys; oikea muisti; oikea
mietiskely.
X. Oikea
mietiskely johtaa henkiseen valaistumiseen eli jokaisessa ihmisessä piilevään
buddhankaltaisen kyvyn kehittymiseen.
XI.
Buddhanopin ydin on Tathāgatān (Buddhan) omien sanojen mukaan tämä:
Luopua
kaikesta pahasta,
Pyrkiä
kaikkeen hyvään,
Puhdistaa
sydämensä.
XII. Maailma
on luonnollisen, "karmaksi"-nimitetyn syysuhteen lain alainen.
Yksilön tilan nykyisessä ruumiillistumassa määräävät hänen menneissä elämissään
hankkimansa ansiot ja viat. Jokainen ihminen on täten itse valmistanut nykyään
kokemiensa seurausten syyt.
XIII. Esteet
hyvän karman saavuttamiseksi voidaan poistaa noudattamalla seuraavia käskyjä,
jotka kuuluvat buddhanopin siveysoppiin: 1) älä tapa; 2) älä varasta; 3) älä
antaudu kiellettyyn sukupuolinautintoon; 4) älä valehtele; 5) älä nauti
päihdyttäviä tai tylsistyttäviä juomia tai aineita. Viittä muuta käskyä,
joita ei tässä ole tarpeen luetella, täytyy sen noudattaa, joka pikemmin kuin
keskinkertainen maallikko tahtoo vapautua kurjuudesta ja jälleensyntymisestä.
XIV.
Buddhanoppi ei puolusta taikauskoista herkkäuskoisuutta. Gautama Buddha opetti,
että vanhemman velvollisuus on antaa lapselleen tieteellinen ja kirjallinen
sivistys. Hän opetti myös, ettei kenenkään pitänyt uskoa, mitä viisas väittää
tai mitä kirjaan on pantu tai mitä traditio sanoo, ellei se ole sopusoinnussa
järjen kanssa.
Tutustuin
antropologi Sonja Laukkaseen yllättäen. Hänen väitöskirjatutkimuksensa
kohde on Xidangin tiibetiläiskylä Meili-lumivuorten kansallispuistossa
Diqingissä. Alueen hallinnollinen pääkaupunki Zhongdian muutti virallisesti
nimensä Shangri-Laksi vuonna 2002. Meili-lumivuoret ovat osa Kolmen
rinnakkaisen joen luonnonsuojelualuetta. Täällä kolme Aasian suurista joista,
Yangtse (Jinsha), Mekong (Lancang) ja Salween (Nujiang), virtaavat lähellä
toisiaan syvissä samansuuntaisissa rotkoissa 300 km matkan. Alue on UNESCOn
maailman luonnonperintökohde rikkaan ilmastollisen vaihtelevuuden, eläimistön
ja kasviston vuoksi. Vuoret ja varsinkin korkein huippu, Khawa Karpo (6740 m),
ovat pyhiä tiibetiläisille.
Korkein
huipuista, Khawa Karpo (6740 m), oli alun perin hurja soturijumala. Myyttisessä
taistelussa Padmasambhava voitti sen ja muutti sen buddhalaisuuden
suojelijaksi. Sitä kutsutaan nimityksellä néri (gnas-ri), ja se on
pyhiinvaelluskohde, yksi Tiibetin pyhimmistä vuorista.
Perinteen
mukaisesti uskotaan, että huipulle kiipeäminen häpäisee vuorijumalan, eikä
millekään näistä huipuista ole tiettävästi kiivetty.
Yleensä
tiibetiläistä pyhiinvaellusta kutsutaan koraksi (kierros, kiertää).
Meili-lumivuorilla on kaksi koraa: sisempi, jonka pääkohde ovat Pyhät
vesiputoukset Yubeng-kylän yläpuolella, ja ulompi, joka kiertää koko
vuorijonon. Muita nimityksiä pyhiinvaellukselle ovat gnas-skor (kiertää gnas)
ja gnas-mjal (kohdata gnas). Tiibetiläinen pyhiinvaellus on siis suuri kierros
pyhän ympäri, joka sisältää useita pieniä kierroksia ja erilaisia kohtaamisia
pyhän kanssa.
Khawa Karpon
lisäksi monet vuorista ovat paikallisesti merkittäviä jumaluuksia, vaikka ne
eivät ole pyhiinvaelluskohteita, ja lisäksi tiibetiläiset uskovat koko maiseman
olevan henkien asuttamaa.
Tämä maisema
sijaitsee vuorijumalan valtakunnassa, jossa ihmisasutus perustuu
sopimukselliseen suhteeseen. Sen mukaan ihmisten tulee antaa jumalille kaikki
tietyn rajan yläpuolella sijaitsevat resurssit. Tämän rajan alapuolellakin on
puiden kaataminen, metsästäminen ja kalastaminen tietyillä alueilla kielletty,
sillä paikat ovat pyhiä ja ihmistoiminta voi häiritä ja vihastuttaa maisemaa
asuttavia jumaluuksia ja henkiolentoja. Ne rankaisevat syyllisiä sairauksilla,
tulvilla, maa- tai lumivyöryillä tai muilla onnettomuuksilla.
Koska jotkut
näistä olennoista voivat liikkua, et voi koskaan varmasti tietää, missä ne
sijaitsevat. Tämän vuoksi hyvien suhteiden säilyttäminen maisemaa asuttaviin
voimiin on myös tärkeä osa jokapäiväistä elämää.
Tiibet
kuvitellaan usein mystiseksi Shangri-Laksi – pyhäksi kuningaskunnaksi,
jota johtivat rauhaa rakastavat lamat. Kuvitelmissa Tiibet on pitänyt säilössä
ikivanhaa tietoa ja muuttumattomia perinteitä, jotka nyt ovat katoamassa.
Ei ole mitään uutta auringon alla. Kaikki tieto on jälleen muistamista jumalvuortenkin juurella. Onnea ja suurkiitokset Sonjalle maailmanperinnön vaalimisesta!
Sonja Laukkanen tekee väitöskirjatutkimusta Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatutkimuksessaan Sonja tarkastelee autenttisuutta, perintöä ja maisemaa tiibetiläisille pyhillä Meili lumivuorilla, Yunnanissa, Kiinassa. #muutos-verkkolehdessä Sonja pohtii ihmisen suhdetta ympäristöönsä kävelemisen avulla antropologisten ja fenomenologisten teorioiden näkökulmasta:
https://suomenluonto.fi/artikkelit/temppelikavelylla-vuorijumalten-valtakunnassa/
https://antroblogi.fi/2017/02/tiibet-shangri-la/
https://www.teosofia.net/eriusk/buddhalainen_katekismus.htm
https://youtu.be/kbfs_RHYx7c?si=o9ddbQr3E1J2gzDV
