Elämä - matkalippu vapauteen

Huomenta Jumala !

Tänä aamuna rannalle oli laskeutunut rastasparvi.

Rastaat rupattelivat ja yksinäinen sorsa lepäsi rantahietikolla, kun kahlasin veteen.

Aamukylpy lintujen parvessa.

Vakavasti sairastunut ja syöpädiagnoosin saanut ystäväni oli selättänyt shokkivaiheen, kun menin häntä tapaamaan pari päivää sitten. Ystävällä oli monta kysymystä.

- Mitä kuolemassa tapahtuu ?

- Mitä mieltä olet Jumalasta ? – En minä osaa rukoilla Jeesusta ?

Ystävä katseli minua odottavasti.

Kysy Jumalalta, mitä ”sulle” kuuluu ? – neuvoin.

Ystävä hämmästyi. Sitten kerroin hänelle oman käsitykseni Jumalasta:

Kun Jumala, kaiken Luoja, Suuri Henki oli lopettanut luomistyönsä, hän piiloutui.  Jumala tiesi, että ihminen on niin ahne ja vallanhimoinen, ettei se jättäisi kiveäkään kääntämättä, ennen kuin löytäisi etsimänsä.  Niinpä maailmankaikkeuden mestari teki itsensä tuntemattomaksi ja kätki sitten itsensä sellaiseen paikkaan, josta ihminen ei sitä koskaan löytäisi. Jumala kätki itsensä ihmiseen ja jätti ihmisen sitten yksin. Koska ihminen ei näe edes itseään, hän joutuisi opettelemaan itsensä heijastuksesta ja löytämään Jumalan kaikkialta.

Toinen ystäväni on lähdössä pitkälle puoli vuotta kestävälle matkalle toiselle puolelle maapalloa kirjoittamaan elämäntehtäväänsä kirjaksi. Haaste on valtava, usko omiin kykyihin horjuu.  Etelä-Amerikka on kaukana.  On mahdollista, ettei hän enää palaa. Siksi hän on järjestänyt asiansa ja tehnyt testamentin. Hautapaikka tulee ikimetsään.

Kaikki on valmiiksi järjestetty ja mietitty myös lopullista lähtöä varten.  Matkamies on valmis.  Ikä on tehnyt raihnaiseksi, maailma on kierretty ja nähty.  Ihmisten maailma ei enää kiinnosta, kun ihmisten luomat ongelmat on jo ylitsepääsemättömiä.

Ystävä lähtee intiaanien asuinsijoille Ecuadoriin.

Me valkonaamat, läntiset veljet olemme punaisten veljiemme nuorempia sisaria.

Olemme unohtaneet ikiaikaisen viisauden elämän Pyhyydestä ja sen kunnioittamisesta.

Me valkonaamat olemme tehneet Jumalasta toteemin, joka on naulattu ristille kaikkien nähtäville.

Punaiset veljemme ovat esoteerisesti viisaampia.  Suuri Henki ilmaisee itsensä kaikkialla.

Elämän kunnioittamisen perussääntö on itsensä voittaminen, vihollisen kohtaaminen omassa itsessä.

Intiaaniviisaudessa muistutetaan ihmisviisauden neljästä vihollisesta:

Pelko on ensimmäinen lamaannuttava vihollinen. Pelko nitistää oman voiman ja estää elämän kohtaamisen. Kun soturi on voittanut pelon, hän on vapaa koko loppuelämänsä. 

Pelon tilalle on syntynyt selvyys ja ajatusten kirkkaus, joka häivytti pelon.  Sen jälkeen edessä on toinen vihollinen, kirkkaus. Vaikka kirkkaus karkottaa pelon, se sokaisee. Koska sokaistuminen poistaa epäilyksen, ei enää tarvitse oppia mitään, eikä etsiä mitään.

Valta on kaikista vihollisista voimakkain. Taistelu hävitään edes itse huomaamatta. Valta vihollisena on tehnyt ihmisestä julman ja laskelmoivan.

Jos soturi haluaa voittaa nämä kolme pahinta vihollisintaan, hänen tulee käsittää, ettei valta milloinkaan ole hänen omaansa. Soturin tulee hillitä itsensä ja muistaa, että kaikkea opittua tulee käyttää varovasti ja kunnioittavasti. Jos soturi oivaltaa, että tieto ja valta vailla itsekuria ovat virheitäkin pahempia, hän saavuttaa tilan, jossa kaikki mukautuu häneen tahtoonsa. Vasta silloin hän tietää miten valtaa käytetään.

Niinpä soturi on voittanut kolmannen vihollisensa ja on opintiensä päässä.

Vanhuus on tullut huomaamatta. Se on viimeinen vaarallisista vihollisista.

Se on aikaa, jolloin hän ei enää tunne pelkoa, eikä ajatusten kärsimätöntä kirkkautta. Se on aikaa, jolloin kaikki valta on hänen käytössään, mutta samalla soturin valtaa vastustamaton levon tarve. Jos silloin antautuu halulleen levätä ja unohtaa, tai jos hän heittäytyy uupumuksen valtaan, on hän hävinnyt viimeisen kierroksen ja joutuu kotkan ruuaksi, eikä pääse kotkan ohi vapauteen…

Niinpä ystäväni, lähtiessäsi matkalle intiaanien maahan muistutan sinua uuden polun mahdollisuudesta, myytisestä kutsusta, joka auttaa sinua ja meitä muita muistamaan tehtävästä täällä maan päällä. 

Et koskaan ole yksin.  Emme koskaan ole yksin.

MYYTTINEN KUTSU VALON SOTUREILLE 

Kerran, kauan sitten, kutsuttiin Galaktinen neuvosto kokoon ja myyttinen kut­su kulki lukemattomille valo-olennoille, auringon matkaajille, sateenkaarisotu­reille ja muille valaistuille olennoille useista tähtijärjestelmistä. Tämä suuri valo-olentojen joukko saapui läheltä ja kaukaa. Kohtauspaikassa ympäröi­vien galaksien Tietoisuus, suuri henki, virtasi sisään ja lahjoitti taivaallisen Va­lon kaikille kokoontuneille.

”Te olette kaikki kutsutut ottamaan vastaan hahmon maailmassa, jossa on ta­pahtuva suuri muutos”, ympäröivien galaksien Rakkaus sanoi. ”Te, jotka seu­raatte tätä kutsua, lähdette matkalle paikkaan, jossa tapahtuu planetaarinen kehitys, ja jossa pelon ja eron harhat ovat ankaria oppimestareitanne. Kutsun kaikki, jotka kykenevät lähtemään, elämään siellä lähettiläinäni, vaikuttamaan maa-planeetan vaiheisiin ja muuntamaan niitä. Tämän voitte tehdä vain otta­malla kehollisen hahmon ja ankkuroimalla sinne rakkauden hengen. Tässä myytissä teistä tulee ”kultaisen oktaavin”, uuden todellisuuden luojia.

Ympäröivien galaksien Rakkaus jatkoi: ”Aikaisemmilla matkoillanne on jokai­nen teistä osoittanut kykenevänsä olemaan tunnenavigoija, herättämään tietoisuutensa ja ohjaamaan sydämensä puhtaan Rakkauden ja armeliaan palvelun äänen mukaan. Auringon matkaajina ja soihdunkantajina olette jo osoittaneet pystyvänne kantamaan Valoa korkealla. Siksi kutsun teidät yhdessä kehollistumaan maan kansojen joukkoon pystyäksenne tukemaan Gaiaa ja sen kaikkia lapsia tulevan muutoksen aikana.”

”Osana suunnitelmaa unohdus valtaa teidät”, ympäröivien galaksien Salai­suus jatkoi, ”mutta kun muistatte lapsenomaisen viattomuuden, vastaanotta­vaisuuden ja luottamuksen, teistä tulee tässä maan vihkimysvaiheessa edel­läkulkijoita. Kehollistutte strategisen hyvin suunnitellusti, usein planeetan pai­nostavimpina aikoina, vaikeimpiin ja synkimpiin paikkoihin. Monelle teistä vai­kuttaa näennäinen ero Rakkaudesta tuovan toivottomuuden ja vierauden tun­teen. Kuitenkin – samalla kun otatte ihmishahmon – rakkautenne kantaa tei­dät materian ja hengen kuilun yli ja sisäinen valonne vaikuttaa moniin. Osal­listumisenne tähän seikkailuun on täysin vapaaehtoista. Ajatelkaa ennen pää­töstänne myös sitä, että maan kehitysloikka on jotakin erittäin harvinaista ja arvokasta.

Jos päätätte osallistua tähän lähetystyöhön, saatte vähitellen tilaisuuden muistaa kaiken sen, mitä olette kokeneet eri inkarnaatioidenne aikana sekä tehdä yhteenvedon niistä ja kokea siten harvoin tapahtuvan laadullisen tietoisuuden kohoamisen. Teidän on itse päätettävä, miten tanssitte TERRA GAIAN ja lastenne kanssa juhliessanne Valossa täydellistymistänne.”

Näin puhui Luoja, ympäröivien galaksien Valo. Ja näin tapahtui: Valaistut olennot – lukemattomia sitoumuksia ja yhteenliittymiä solmineet sekä neu­vostojen kokouksia pitäneet tähtien uskotut, päättivät inkarnoitua maa-planeetalle, voidakseen auttaa paikallisen maailman unesta heräämisen kai­ken muuttavassa tapahtumassa. Luotiin jopa menetelmiä, joiden avulla nämä olennot voitiin vapauttaa maassa voimakkaasti vaikuttavista, eron illuusioista ja unohduksen harsoista.

Nämä Valaistut, jotka olivat matkalla auttamaan Gaiaa, sopivat keskenään auttavansa toisiaan muistamaan. Tässä tarkoituksessa nämä tähtiolennot koodattiin monin eri soinnuin, harmonisesti värähtelevin värein, valoin, kuvin, sanoin ja symbolein, jotta heidän olisi helpompi pitää mielessään Valon kans­sa tekemänsä sopimus. He päättivät myös, että näitä kätkettyjä avaimia olisi kaikkialla – visionäärisissä maalauksissa ja musiikissa, läpitunkevissa katsei­ssa, sanoissa ja tuntemuksissa – synnyttämässä syvää kaipausta heräämi­seen, joka sitten johtaa Rakkauden kehollistumiseen.

Ja niin tapahtuu, että te auringon lapset sukellatte tulevaisuudessa muista­misen veteen ja teidät koulutetaan sateenkaaren sotureiksi, jotta voitte toimia ikivanhan myytin uudelleen virittämisessä.

Yksinkertaisesti, samalla kun teissä ankkuroituu Rakkauden henki Maahan, vedätte pehmeästi yllenne jumalten kaavun ja lähetätte parantamisen ja rak­kauden aaltoja Gaian mahtavan kehon läpi. Ja kun astutte esiin tänä aikana, herättävät lahjanne myös muita ja antavat heille voimaa. Samalla kun käytät­te apunanne työvälineitänne – tanssia, laulua, huumoria, iloa ja rakkautta – teille näyttäytyy muutoksen voimistuva aalto. Tämä muutos kumoaa kaksi­naisuuden ja eron myyttien kaikki rajat ja tuo mukanaan yhtenäisyyden ja rau­han ihmeen maan päälle.

Käyttäkää lahjanne Gaian eduksi. Tietoisuuden tähtien loistossa Gaia ja lap­senne astuvat esiin puettuina Valon asuun. Heistä tulee Rakkauden loistava valoverkosto, jonka turvin he voivat syntyä uudelleen tähtien alle.

Myyttinen kutsu on kaikunut! Suuri seikkailu on alkanut. Herätkää sateen­kaaren soturit, auringon matkaajat, galaktisten liittojen valaistut olennot.

Ikivanhat taivaankulkijat, tänä silmänräpäyksenä uudelleen luodut, seisokaa vakaina todellisen identiteettinne kauneudessa ja voimassa, Rakkauden lah­jana Gaialle. Unohtakaa kaikki itseänne koskevat epäilyt. Olette auringon ju­malaisia lapsia. Kulkekaa, mihin sydämenne teitä johtaa ja jakakaa suurta lahjaanne. Antautukaa synteesille ja tietoiselle Valolle niin ihme tapahtuu maan päällä.

Muistakaa – me tanssimme ja laulamme täällä yhdelle ainoalle Valon Sydämelle!

The Mayan Oracle, Return Path to the Stars.

Ariel Spilsbury & Michael Bryne

Mitä kuuluu Jumala

Hei Jumala !

Mitä kuuluu ?

Aamuinen pyhiinvaellus järveen.

Lähden kotiovelta ja kävelen rauhallisesti rantaan. Hengitän syvään.

Vesi on aamu aamulta kylmempää.

Kahlaan, kunnes vesi yltää nivusiin ja sitten pulahdan veen emon kylmään syliin.

Pakkasyön  jälkeen usvakeijut tanssivat. 

Maa, vesi ja ilma yhtyvät, kun kirmaan usvakeijujen parveen.

Halaan kylmää. Olen tulta, vettä, maata ja ilmaa; elän:

Huomenta Jumala !

Kiitos uudesta aamusta ja tästä elämästä.

Nostan katseeni ja yläpuolelle lentää rastasparvi.

Syksy on tullut ja muuttolinnut lähtevät.

Ne tietävät mistä ovat tulleet ja minne palata.

Entäs minä, ihminen ?

Osaanko lukea maailman kirjaa ?

Tiedänkö mistä olen tullut ja minne palata ?